Jumalaisen näytelmän italiankielinen ja alkuperäinen nimi on La Divina Commedia. Se on runoelma kristityn kuolemanjälkeisestä matkasta Helvetin ja Kiirastulen kautta Taivaaseen. Alkuperäinen versio on kirjoitettu 1300-luvulla ja ensimmäinen suomennos ilmestyi 1912, suomentajana Eino Leino. Suomentaminen oli haastavaa teoksen poljennottoman runomitan, tertsiinin johdosta. Loppusointujen saaminen täysin oikeanlaiseksi koettiin liian työlääksi, jolloin tyydyttiin lähes sointuviin ilmauksiin, jolloin sisältö oli mahdollista pitää mahdollisimman samana. Lisäksi 1963 Elina Vaara suomensi teoksen uudestaan, pyrkien helppolukuisempaan ja nykyaikaisempaan kieleen.
Kirjassa Dante on itse pääosassa, eli matkalla Taivaaseen. Hänen oppaanaan helvetissä ja kiirastulessa toimii antiikin filosofirunoilija Vergilius ja taivaassa Beatrice, jumalainen kaunotar. Kirja koostuu kolmesta osasta: Inferno (Helvetti), Purgatorio (Kiirastuli) ja Paradiso (Paratiisi). Dante kulkee läpi eri tasojen eli piirien läpi.
Piirit jakautuvat syntien ja hyveiden mukaan. Mitä pahempi rikos tai synti, sitä syvemmälle Helvettiin päätyy. Alimmalla tasolla on esimerkiksi Saatana. 5.piiriin kuuluvat vihaiset ja laiskat. Ennen itse piirejä sijaitsee Helvetin esikartano. Helvetin porttien yläpuolella on kirjan siteeratuin osio: "Ken tästä käy, saa kaiken toivon heittää". Piireissä syntiset kärsivät rikkomustensa mukaisia rangaistuksia.
Kiirastulen Dante kuvaa vuoreksi, joka koostuu Helvetin kaivamisesta tulleesta maasta. Tämä vuori sijaitsee saarella, joka on eteläisen pallonpuoliskon ainoa maa. Vuoren huipulle päästessään Dante on päässyt maanpäälliseen taivaaseen. Täällä hänen on valmistauduttava synnittömään viattomuuteen ja taivaaseen pääsyyn.
Taivaita on useita. Ne on kuvattu eri planeettojen mukaisiksi ja korkeimpana niistä on Empyrean, jonne pääsevät Jumala ja hänen uskovaisimmat uskovansa. Heitä kuvataan täydellisiksi, kuin ruusunlehdiksi.
Kirja oli mielestäni melko vaikealukuinen ja melko vaikeasti ymmärrettävä. Kieli ja ilmaukset olivat vanhahtavia. Kuitenkin teos oli taitavasti tehty. Se oli allegorinen eli koko teoksen ajan laajasti vertauskuvallinen ja ilmensi vahvasti keskiajan dualistista maailmankuvaa. Se oli hieno tarina Danten näkemyksestä kuolemanjälkeisestä elämästä. Kuitenkin se oli todella pitkä ja runomuotoisuutensa ja hankalien ilmaustena takia hieman puuduttavaa luettavaa.
